Meillä on sairastettu keskiviikko illasta saakka vatsatautia. Emilia aloitti illalla ja tauti vaikutti samantien sellaiselta taudilta, joka ei mene kerran oksentamalla ohi. Koko yö meni oksentaessa ja seuraava päivä ripuloidessa, vielä sitä seuraavana aamunakin tuli kerran oksennus. En ole Emiliaa vatsataudissa koskaan nähnyt niin heikossa kunnossa.Tiesin tässä vaiheessa, että Konsta tuskin välttyisi tältä taudilta eikä selviäisi taudin yli ilman suonensisäisiä nesteitä.

Päästiin perjantaina hiukan ulkoilemaankin vaikka itselläni oli oksettava olo jo silloin. Mentiin illalla saunaan Konstan kanssa ja hetken päästä poika oksentaa kaaressa lauteilla. Meinasin siinä tohinassa polttaa pojan vielä kuumalla vedellä ja kiidätin nopeasti sisälle isin hoitoon. Soitin sairaalaan ja sovittiin, että lähdettäisiin nopeasti sairaalaan jos oksentelu vielä jatkuu. Oksentaminen loppui n.15min kerrallaan ja jatkui sitten taas n.tunnin ajan, jolloin päätin että on parasta mennä sairaalaan. Itselläni oli sen verta paha olo, etten halunnut lähteä reissuun itse potilaaksi joten isi lähti sairaalaan. Konsta oli oksentanut ambulanssissa matkalla kerran ja sairaalassa yöllä kerran. Tippaa oli taas pistelty sataan suoneen ennen kuin anestesialääkäri oli saanut tipan paikoilleen. Konstalla loppui oksentaminen melko nopeasti eikä vatsa mennyt laisinkaan niin pahasti sekaisin kun Emilialla. Konsta pääsi seuraavana päivänä kotiin ja on sen jälkeen ollut hyvävointinen,lukuunottamatta huonoa syömistä.

Samana iltana kun Konsta tuli kotiin alkoi tauti minulla ja Terolla. Eilinen päivä, joka oli Konstan 2v päivä meni meillä vanhemmilla taudin kourissa. Kuinka paljon olinkaan ajatellut lasten sairastaessa että luojan lykky, etten ole tässä tilanteessa yksin..ajattelin suurella arvostuksella yksinhuoltajia ja niitä joiden puolisot ei pysty/halua auttaa. Nyt olimme siinä tilanteessa, ettei meistä kahdesta ollut yhdessä huolehtimaan lapsista. Onneksi Konsta nukkui vieressä kerrankin 3h unet ja saimme pari kertaa syömistä tarjottua. Onneksi näin ei käynyt, kun Konsta oli heikommassa kunnossa..Konstan trakariaikana emme olisi selvinneet ja ainut vaihtoehto olisi varmaan ollut toimittaa poika sairaalaan.

Konsta sai postista Jenni-kummilta yhden paketin ja sairaalasta sai hienon Dusty-menopelin. Minä sain pienen lahjan hankittua, kun käytiin hakemassa Konstaa sairaalasta. Lapset söi synttäripäivänä kaupasta ostettua banananikakkua eilen hyvällä halulla ja minä istuin keittiön lattialla puhisemassa. Konstaa on siis jotenkin juhlittu :D Syntymäpäivien vietto siirtyi parilla viikolla eteenpäin, mutta onneksi sankari ei vielä osaa surra!

 

Konsta rakas 2vuotias <3

Elämäsi on ollut täynnä taisteluja, joista sinä olet selviytynyt aina uudelleen. Kuinka kiitollisia olemmekaan, että olet taistellut itsesi elämämäämme. Sinulla on sairauksia jotka rajoittavat jotain asioita, mutta eivät estä mitään. Meille sinä olet aina Konsta, elämäniloinen, tunnefiksu,rakas,huumorintajuinen, sinnikäs, huomionhakuinen ja vauhdikas murunen. Me olemme ollemme kenties joskus surullisia sairauksistasi, mutta emme koskaan siitä että juuri sinä synnyit perheeseemme <3