Olen saanut elämässäni kokea ystävyyttä ja erehtynyt luulemaan ystävyydeksi jotain mikä ei sitä ole ollutkaan. On ollut ystävyyttä joka on haihtunut elämän viedessä eri suuntiin ja ystäviä joiden tiesin olevan oikeasti ystäviä..mutta vähän aikaa kestänyt ystävyys ei aina kestä pitkää välimatkaa. On ihmisiä joita en ole nähnyt vuosiin, mutta kaipaan edelleen yhteistä naurua ja keskustelua. Minulla on muutama ystävä lapsuudesta ja muutama nuoruudesta, jotka asuvat kaukana. Nämä ystävät merkitsevät jotain mitä uusi ystävä ei voi merkitä koskaan..me olemme tunteneet toisemme jo silloin, kun emme olleet kasvaneet niiksi ihmisiksi joksi elämä meidät koulii.Näihin ystäviin kuuluu olennaisesti myös siskoni. Näiden ystävien kanssa yhteys löytyy aina uudelleen vaikka välissä olisi kuukausia yhteydenototonta aikaa. Näiden ihmisten kanssa elämäntilanteet ovat välillä täysin erinlaisia mutta molempia on aidosti kiinnostanut toisen kuulumiset.

Uusista elämäntilanteista tulee tarpeita uusille ystäville, vaikka edellisetkin ovat olemassa ja ihania sellaisenaan. Minun elämässäni näitä tarpeita on luonut asuinpaikan muutos, työelämä, mielenterveysongelmat, uusperhellisyys, raskaus, lapsi ja erityislapsi. Kaikki ihmiset ei koe tarvitsevansa ympärilleen montaa ystävää ja toisille tutustuminen  on vaikeampaa, kuin minulle on ollut. Minä olen löytänyt elämääni ihania uusia ihmisiä joista muutamista on ajan kanssa tullut minulle todella tärkeitä. Koen ystävieni olevan keskenään hyvin erinlaisia ja saavani heiltä jokaiselta jotain ainutlaatuista.

Erityislapsen saamisen jälkeen on ollut valtava tarve vertaistukeen ja jo Konstan alusta lähtien tutustuinkin mäkkitalolla moniin perheisiin, joiden lapset olivat vakavasti sairaita. Edelleenkin jaksan ihmetellä kuinka kohdalleni sattui siinä tilanteessa aivan ihania ihmisiä, ihmisiä joista olisin pitänyt ilman yhteistä elämäntilannettakin. Nämä ihmiset tulevat aina merkitsemään minulle jotain erityistä. Heidän lapset eivät selvinneet. Minä tiedän, että nämä ihmiset saavat jotain ainutlaatuista toiselta lapsensa menettäneeltä jotain mitä minä en voi antaa. He ja heidän lapset ovat lähes päivittäin mielessäni..joka kerta kuin erityislapsen vanhemmuus tuntuu kohtuuttoman rankalta muistan heidät ja heidän lapsensa..ja osaan taas  olla aidosti onnellinen jokaisesta hetkestä lapsieni kanssa. Toivon sydämestäni saavani pitää nämä ystävät elämässäni vaikka välimatka yhteydenpitoa vaikeuttaakin.

Minulle sosiaalinen media on antanut mahdollisuuden tutustua moniin erityslasten vanhempiin. Konstan sairaus on niin harvinainen ja kun ongelmia on niin monessa asiassa, olen monesti kokenut että jollain on vain kuulovamma, näkövamma, sydänvika, halkio, trakeostomia..Tästä syystä olen kokenut, että parhaiten ymmärtää ihmiset joilla on Charge-lapsi tai muuten monivammainen lapsi. Vertaistukea voi kuitenkin saada monelta ihmiseltä. Kaikista ei tule eikä tarvitsekkaan tulla sen kummemmin ystäviä. Kuitenkin muutaman Charge-lapsen äidin kanssa olen myös ystävystynytkin ja oppinut puhumaan muistakin asioista kuin lapsen sairaudesta.

Olen myös huomannut, että Konstan syntymän jälkeen ystävyys on saanut uudet mittasuhteet. Kun elämä pyörii sairaan lapsen ympärillä ei ole maailman positiivisinta seuraa. Minulla ei ollut voimia eikä mahdollisuutta antaa ystävilleni mitään eikä juuri voimia pitää yhteyttä. Ystävyys on ollut melko yksisuuntaista ja olen  ikuisesti kiitollinen niille ihmisille jotka jaksoivat aina uudelleen kysyä kuulumisia, pysyä ystävänä. Toivon, että olen pystynyt siinä tilanteessa hiukan kuuntelemaan heitäkin. Lapsen sairauden jälkeen minulla ei ole ollut mitään halua saada uusia ystäviä muista kuin toisista erityislasten vanhemmista. Olen yrittänyt mennä kerhoilemaan lasten kanssa ja huomannut, että olen täysin ulkona lapsiperheellisten normaaleista keskustelunaiheista. Onnellista on, että nämä ihmiset ovat totaallisen tietämättömiä siitä mikä minulle on todellista eikä enää niin surullistakaan. Kuitenkin jos ystäväni, jotka oli ystäväni jo ennen Konstaa puhuu minulle valvotuista öistä, korvatulehduksista tai sydänsuruista..kuuntelen mielelläni ja koetan auttaa..koska minä tiedän, että he tuntevat elämäni,suruni ja tietävät mikä elämässä on tärkeintä. Nämä ystävät ovat kohdanneet minut pahimmalla hetkellä, kohdanneet omat pelkonsa, tulleet sairaalaan katsomaan Konstaa, hoitaneet Emiliaa, tulleet kylään ja kutsuneet kylään, kuunnelleet ja uskaltanut puhua omasta elämästään.

Ihmiset vaalikaa todellista ystävyyttä, minä en olisi selvinnyt elämästäni ilman ystävyyttä <3

Lopuksi yksi kuva yhdestä ihanasta ystävästäni tilanteessa, jossa ystävyys punnittiin <3

255408_10151561115803805_479746623_n.jpg