Ke 14.1 pakkailin tavaroita, jotta päästäisiin illalla Espoota kohti ja Konsta to esivalmistelupäivään lastenklinikalle. Olimme käyneet aamulla tyksissä tarkistuttamassa korvat, jotka eivät saaneet terveen eikä tulehtuneenkaan papereita. Lääkäri tyksistä suostui soittamaan pienen taivuttelun jälkeen leikkaavalle sydänkirurgille kysyäkseen mielipidettä voidaanko perjantaina leikata. Kahden jälkeen soitettiin, että voidaan leikata. Päivä täyttyi äidin kyynelistä, niin epäuskoiselta ja pelottavalta tuntui ajatus Konstasta siellä leikkauksessa ja toipilaana..Lastenklinikan teho merkitsee minulle ajassa taaksepäin menoa, vanhojen pelkojen ja arpien aukaisua. Pelkoa menettämisestä.

Torstaina 15.1 heräsin nenä aivan tukossa, lienee majapaikkamme pölyn vuoksi. Emilia yski yöllä kovin, mutta aamulla vakuutti ettei kurkku ole kipeä eikä muutenkaan kipeä olo. Emme uskaltaneet kuitenkaan viedä Emiliaa sairaalaan ja kun omakin nokka oli tukossa, niin sovittiin että isi lähtee sairaalaan Konstan kanssa. Ei ilmennyt edelleenkään estettä leikkaukselle. Isä tapasi leikkaavan kirurgin joka oli kertonut melko tarkkaan mitä leikkauksessa tullaan tekemään. Karkeasti selitettynä : rintakehä auki, Konsta kytketään keuhkosydänkoneeseen, sydän pysäytetään ja päästetään veret pois, Konstan keuhkovaltimorunko sekä keuhkovaltimoläppä aukaistaan(jätetään ilman läppää) ja lopuksi pienet reijät paikataan. Kuulostaa aivan kamalalta, mutta on kirurgin ja hoitajien puheesta päätellen "pieni sydäntoiminpide". Konsta pääsi vielä illaksi ja yöksi kotiin, kylvettiin ammeessa yhdessä ja tehtiin normaalit iltatoimet.

Pe 16.1 Konsta piti viedä sairaalaan heti aamusta ja 9.aikaan oli tarkoitus lähteä leikkuriin. Puin Konstan sairaalavaatteisiin, jotka Konsta tavalleen uskollisen riisui 5min välein ja nousi sängyssä seisomaan:) Melko pian annettiin esilääkitys, jonka jälkeen Konsta oli "pöllyssä" ja halusin kööliskellä äitin sylissä. Edelleen tuntui täysin käsittämättömältä mitä oli tapahtumassa. Saatin Konstan leikkurin ovelle saakka ja siinä kohtaa tyytyväisen köllinyt poika nousi vielä istumaan ja heitti puseronsa menemään..Yllättävän rauhasena onnistuin pysymään ja pitämään ajatuksen, että kaikki menee hyvin. Kun olin saattanut Konstan ja tulin autoon, niin isi puhui korvalääkärin kanssa puhelimessa joka soitti, että ovat kuitenkin päätyneet laittaa putket korviin, kun sydänoperaatio saadaan päätökseen.

Lähdimme sairaalasta abc.n aamiaiselle ja sen jälkeen menimme siskon perheen luo. Aika kului lasten touhuja seuratessa melko nopeasti. Kirurgi oli sanonut soittavansa 13-14 välillä ja huomasin rupeavan kyttäämään kelloa ja kännykkää puolen päivän jälkeen. Isin kanssa teimme sopimuksen, että se vastaa kumman puhelimeen soitto tulee kun kumpikin olisi halunnut toisen vastaavan :D Soitto tuli 13.20, kirurgi sanoi ensimmäisenä  sydänleikkauksen olevan ohi ja onnistuneen täysin suunnitellusti. Vielä tehtäisiin korvien putkitus ja sen jälkeen Konsta siirtyy teholle. Kirurgi selitti vielä, että keuhkovaltimo tosiaan on ilman läppää ja tälläisellä ratkaisulla lapsi pärjää yleensä hyvin kymmenen tai kymmeniä vuosia, mutta joskus vaatii keinoläpän aikaisemmin.

Pääsimme katsomaan Konstaa 16 aikaan, mutta tämä vierailu kesti alle 10min kun huoneeseen tuli uusi potilas. Konsta oli hengityskoneessa hengitellen itse, lääkepumppuja taisi olla kymmenkunta, 2 syväkanyyliä,4 tavallista kanyyliä, sydämestä tahdistinpiuhat, 2 dreeniä ja kädessä arteria-kanyyli. Tässä kohtaa tajusin, kuinka paljon olin voinut valmistautua lapsen näkemiseen leikkauksen jälkeen kun tiesin etukäteen miltä kaikki tulee näyttämään.

Isi kävi vielä katsomassa Konstaa vielä tunnin päästä jolloin oli jo lääkityksiä vähennelty. Minä menin illalla viimeiselle vierailulle 20.30, josta yllä oleva kuvakin on otettu. Lääkäri antoi luvan 21.30 lopettaa unilääkkeen ja aika pian Konsta alkoi hiukan liikuttaa suutaan,nosti jalat ylös ja hiukan koetti silmiä aukoa. Ei kuitenkaan herännyt sen enempää. Kun soitin sairaalaan myöhemmin illalla oli hengitysputki otettu pois ja Konsta oli herännyt.

17.1 la aamulla isi oli Konstaa katsomassa, kaikki arvot olivat hyviä mutta poika kuulemma kovin levoton. Itse menin katsomaan Konstaa seuraavalla vierailuajalla klo 13.30, jolloin kädet oli sidottu sänkyyn kiinni, mutta poika riisui housujaan kovaa tahtia. Konsta oli selvästi ahdistunut, kun kädet oli sängyssä kiinni ja olisi pitänyt tyytyä vain makoilemaan sängyssä :( irrotin kädet ja sain luvan antaa hiukan nokkamukista maitoa..nokkamukin sieppasi kädestäni ja kauhea itku tuli, kun maito loppui eikä saanut antaa lisää nesterajoituksen vuoksi. Puhdistin Konstan silmät rähmästä, huulista ja nenästä öljysin kuivuneen veren. Ihmettelin miksi Konstalla ei ole enää toista syväkanyylia ja hoitaja kertoi herran repineen sen yöllä pois, että ei kuulemma tikitkään olleet pidätelleet..toki se olisi ollut hyvä olla, mutta minua nauratti :D Tässä kohtaa tehtiin osastolle lähtöä ja Konsta siirtyi vuorokausi teholle tulon jälkeen sydänosastolle. Tämän päivän Konsta oli kovin levoton, kauhea väsymys painoi kun yönkin oli valvonut mutta ilm.morfiini teki unen kovin levottomaksi. Emilia kävi äkkiseltään katsomassa Konstaa, joka olikin ainoa hetki kun Konstaa meinasi hymyilyttää.

18.1. su Konstalla meni vielä morfiinia ja yksi sydämen tukilääke pumpulla, jotka lopettiin tämän päivän aikana. Meille alettiin puhua, että Konsta siirtyisi seuraavana päivänä tyksiin teholle jatkamaan toipumista. Minä olin hiukan asiaa vastaan, koska leikkauksesta oli kulunut niin vähän aikaan ja tiesin, että sydänleikkauksen jälkeiset pulmat eivät ole tyksissä kovin yleisesti hoidettuja. Tämän päivän Konsta oli hiukan rauhallisempi ja sai nukuttua vähän paremmin.

19.1 ma Aamulla otettin keuhkokuva, jossa näkyikin oik.puolella keuhkossa nestettä joka mahdollisesti tarvitsisi dreenin.Happiviikset saatiin kuitenkin otettua pois, kun saturaatiot oli pysyneet hyvänä ilman happeakin n.95% luokkaa. Siirto tyksiin peruttiin heti, kun tämä asia selvisi. Aamupalan jälkeen tuli tieto, että dreeni laitetaan ja siihen saakka pitää olla ravinnotta. Onneksi Konstalta oli loppunut morfiini ja Konsta sai vihdoin kunnolla nukuttua ja koisikin melkein koko päivän.  Neste hiukan vaikeutti hengitystä ja lohdukkeena toiminut maito oli kielletty, niin onneksi sai nukutuksi. Leikkuriin pääsyä odoteltiinkin sitten aivan koko päivä ja lopulta pääsi dreenin laittoon klo.22 aikaan.

20.1 ti Konstan olo helpottui kun neste pääsi pois keuhkosta ja sai sitten syödäkkin normaalisti. Aamutoimet oli menneet hyvin, mutta kun menin aamulla sairaalaan niin ilm.dreeni sattui ja Konsta oli kovin tuskainen..sai suuhun jotakin tujua kipulääkettä kun onneksi vaikutti tosi nopeasti. Loppupäivän oli tyytyväinen eikä tarvinnut enempää vahvempaa kipulääkettä. Panadolia tietysti meni säännöllisesti.

 

21.1 ke  Keuhkosta oli tullut enää niin vähän enää nestettä, että dreeniä suunniteltiin jo poistettavaksi. Dreeni poistettiin 13 aikaan ja pari tuntia myöhemmin otettiin keuhkokuva. Meille alettiin puhua, että jos huomenna on keuhkokuva puhdas ja sydänultrassa ei näy ihmeitä niin päästäisiin kotiin. Minä olin tietysti taas hyvin epäuskoinen, että kaikki menisi niin hyvin. Sydän ultrattiin ja kaikki näytti hyvältä, hiukan näkyi nestettä johon aloitettiin pronaxen. Konsta oli ekaa kertaa oma itsensä, naureskeli ja viskoi tavaroita lattialle odottaen meidän reaktiota :D

22.1 to Leikkauksesta 6vrk, keuhkokuvassa ei nestettä ja verikokeiden tulokset hyvät :) Päästään kotiin! Otettiin viimeinen kanyyli pois,puettiin omat vaatteet ja odoteltiin, että saadaan paperit kasaan. Minulle tuotiin todistus, jossa luki diagnooseina yksikammiosydän ja molemmat valtasuonet oik.kammiosta..leikkauspäiväkin oli väärä. Sanoin hoitajalle, ettei Konstalla ole tälläisiä sydänvikoja ja hän vain koetti sanoa, että yksikammiosydän on yleisnimitys..Sain lopulta hänet tarkistuttamaan asian ja tuli nolona takaisin, että olin oikeassa et siinä on väärän lapsen diagnoosit. Konstalla kun on keuhkovaltimoläpän synnynnäinen ahtauma ja asd. reijät.

Kotiinlähtö. Konsta bongasi vaatteensa ja vetää hihasta pipoa :)

Kotona Emilia esittelee marsuansa Konstalle.

Toinen ilta kotona ja pikkumiehellä on kovin tutut kuviot <3